15.7. Riikka Manner, europarlamentaarikko, näyttelyn suojelija. Tervehdyspuheenvuoro "Omakotitalo ja EU - onko mitään yhteistä?"

Hyvä omakotitalonäyttelyväki,

Ensinnäkin lämpimät kiitokseni mahdollisuudesta toimia tämän omakotitalonäyttelyn suojelijana ja tulla tutustumaan tänne paikan päälle tänään! Suojelijan rooli on mielestäni sellainen, että siinä otetaan koppi tapahtuman perusajatuksista ja tuetaan niitä vaikuttamistyössä pitkälle tulevaisuuteen. Siten koen, että tämä työ jatkuu vielä pitkälle eteenpäin eikä rajoitu vain näyttelyaikaan. Asioita, joista huolehtia tulevaisuudessa, täällä Kangasniemellä on useita. Eniten minua kiehtoo tapahtuman pääteema – tavallisten omakotitalojen esittely. Meistä useimmat haaveilevat tavallista asioista ja oikeasti saavutettavista unelmista. Politiikan on oltava sellaista, että kohtuulliset toiveet ovat jokaisen oman elämän viitekehyksen sisällä toteutettavissa. Niin myös asumisen osalta!

Hyvät kuulijat,

Puheenvuoroni aihe on ”omakotitalo ja EU – onko mitään yhteistä?”. Olen huomannut, että EU-asiat koetaan arjelle varsin kaukaisiksi. en tiedä, mitä valtaosa teistä tänään täällä ajattelee, mutta luulen, että noin keskimäärin ajatellaan, ettei nyt ainakaan – tai ehkä jopa toivottavasti – EU:lla ole mitään tekemistä omakotitaloasumisen kanssa. Tarttumapintoja on todellisuudessa aika paljon ja näen itse, että joitakin osin asioita voitaisiin säädellä EU-tasolta jopa enemmänkin liittyen rakentamiseen yleensä ja siten myös omakotitaloihin.

Taustatiedoksi ja lähtökohdaksi tähän aiheeseen voitaisiin ottaa vuodelta 2009 Eurostatin vahvistama tieto, että noin 57 % EU:n kansalaisista asuu omakotitaloissa. Tilanne jäsenmaiden välillä vaihtelee kuitenkin suuresti. Espanjassa, Kreikassa ja Baltian maissa noin 15 prosenttia asuu omakotitaloissa. Unionin 27 jäsenmaasta taas 12:ssa omakotitalo on yleisin asumismuoto. Näin tilanne on myös Suomessa. Samassa tilastossa oli myös havainto siitä, että asuntojen kunnossa on suuria eroja eri EU-maiden välillä. Onneksi, ja näin arvata saattaa, tilanne meillä täällä Pohjoismaissa on paras jäsenmaiden kesken.

Luvut itsessään ovat mielenkiintoisia, mutta mielestäni niiden merkittävänä sisältönä on myös se, ettei ole yhdentekevää, kuinka asumista EU-alueella säädellään. Meillä on valtava rakennusala pelkästään yksityisasuntojen ja – kotien takana. Lisäksi on sitten muu rakennussektori, jolloin puhutaan jo valtavasta elinkeinoalasta. On tärkeää, että rakentamista ohjaavat järkevät poliittiset linjaukset, joiden varassa voimme suunnitella myös omaa asumistamme pitkälle tulevaisuuteen. EU-tasolla ehkä eniten asumiseen liittyvä ala, joka puhuttaa nyt, ovat energiatehokkuuteen liittyvät kysymykset.

Komissio on kuukauden päivät sitten julkaissut energiatehokkuusdirektiiviehdotuksensa, jolla se kannustaa energiansäästämiseen ja tehokkaaseen energiakulutukseen. Nämä ovatkin kaksi keskeisintä teemaa energiapoliittisessa ajattelussa juuri nyt – käytetään energiaa mahdollisimman vähän ja se, mitä käytetään, käytetään tehokkaasti. Kaiken tämän ajattelun ja tuon direktiiviehdotuksen taustalla on tavoite vähentää energiankulutusta 20 prosentilla. Energiatehokkuutta on petrattava energiaketjun jokaisessa vaiheessa, siksi nämä periaatteelliset linjaukset tulevat näkymään hyvin arkisissa asioissa, varmasti myös asumisessa. Kuluttajanäkökulma pyritään huomioimaan aikaisempaa paremmin niin, että energiankulutuksen hallinta helpottuu jokapäiväisessä elämässä ja että tehokkuuden parantuminen myös pienentäisi energialaskua. Energiansäästötavoite on niin kova, että siinä on kaikkien sektorien oltava mukana yksityiskulutuksesta teollisuuteen.

Yksi merkittävimpiä energiapolitiikan läpimurtoja EU-tasolla oli päätös uusiutuvan energian käyttötavoitteista. Niiden vaikutukset vaikkapa omakotitalojen lämmitysmuotoihin vahvistuvat jatkuvasti. Sen lisäksi, että uusiutuvan energian tavoitteet vaikuttavat asumisen käyttöratkaisuihin, ne tukevat mielestäni tavallisia unelmia myös työpaikkojen osalta. Tavallisen asumisen unelman toteutumisen takeena kun meille useimmille on se, että on myös töitä. Uusiutuva energia työllistää tulevaisuudessa ympäri Suomen valtavasti ihmisiä ja mahdollisuus valita asuinpaikkansa nykyistä paremmin tulee vahvistumaan.

Hyvistä ja tarpeellisista tavoitteista huolimatta myös energiatehokkuutta ajavassa politiikassa pitää ottaa tavalliset asiat ja maalaisjärki huomioon. Suomi on ollut halukas olemaan edelläkävijä nimenomaan asumisen energiantehokkuudessa ja uusiutuvan energian hyödyntämisessä. Lähtökohta on kuitenkin esimerkiksi olemassa olevan omakotitalokannan osalta haastava. Meillä on perinteisesti paljon sähkölämmitteisiä omakotitaloja, joiden kannalta olisi kohtuutonta vaikkapa verotusta kiristämällä siirtyä kokonaisuudessaan ja kertaiskulla tästä suuntauksesta poispäin. Toisaalta on sanottu, että kaukolämmitystä hyödyntävät kiinteistöt pääsisivät helpommalla tai että asuinpaikkakunta olisi eriarvoistava tekijä. Tällaista ei voida hyväksyä, vaan tilanteet on katsottava järkevästi joustavalla otteella kokonaisuudesta huolehtien.

Ja sama pätee myös EU-tason vaikuttamiseen. Suomi on pohjoinen maa, jossa asuminen vie runsaasti energiaa. Tämä on lähtökohta, joka tulee ottaa huomioon kaikissa energiasäädöksissä. Suomi on Euroopan kylmin maa, jossa taloja ei kosteusongelmien vuoksi voida myöskään eristää liikaa edes energiansäästön nimissä. Mutta, kuten sanottu, vahvuuksiakin meillä on ja ne liittyvät juuri uusiutuvan energian hyödyntämiseen. Meillä on aina osattu lämmittää puulla ja teknologiaa siihen on kehitetty kunnianhimoisesti läpi vuosikymmenten. Siinä me pärjäämme myös tulevaisuudessa.

Hyvä omakotitalonäyttelyn väki,

Viittasin jo tuossa aluksi siihen, että näen itse, että joitakin osin rakentamiseen liittyvää säätelyä voisi EU-tasolla olla nykyistä enemmänkin. Ilokseni huomasin, että pääosa tänne Kangasniemen näyttelyalueelle rakennettavista taloista on puurakenteisia. Olen itse pyrkinyt edistämään puurakentamista EU-tasolla monella tavalla ja siihen liittyvää sääntelyä toivoisin nykyistä enemmän. Tällä hetkellä esimerkiksi energiatehokkuuteen nojaava lainsäädäntö on täysin päinvastainen ja pitää puuta monia muita rakennusmateriaaleja huonompana vaihtoehtona. Tämä puulle epäsuotuisa tilanne johtuu yksinkertaisesti siitä, että EU-säännökset tarkastelevat tällä hetkellä ainoastaan rakentamis- ja käyttövaihetta. Jätin talvella komissiolle kirjallisen kysymyksen, jossa esitin, että energiatehokkuutta määritettäessä huomioitaisiin materiaalin koko elinkaari, joka käsittää neljä vaihetta: materiaalin hankinta, rakentaminen, käyttö ja purku. Elinkaaren loppupää ja puun ympäristöystävällisyys tunnutaan ymmärtävän helposti, sillä puumateriaalin kierrätettävyys ja polttokelpoisuus esimerkiksi energiaksi on hyvin järkeenkäypää. Kuitenkin myös puun kiertokulun alkupäällä on sekä materiaalille että laajasti ympäristölle suuri, positiivinen merkitys. Puu nimittäin sitoo hiiltä kasvaessaan, mihin kehitellään isolla rahalla hifi- teknologioita ympäri maailman. Meillä tuota teknologiaa kasvaa ympäriinsä vaikka kuinka paljon, mutta sen käyttämistä ei edistetä. Puun käyttöä rakennusmateriaalina puoltaa mielestäni vahvasti myös metsätalouden kokonaisuus, sillä tukkipuun kasvattaminen sitouttaa metsänomistajia pitkäjänteiseen puun kasvattamiseen ja toisaalta tukkimetsän kasvattamisen vaatiman harvennustyöt tuottavat raaka-ainetta bioenergian tuotantoon. Kaikki järkisyyt puoltavat puun käyttöä rakentamisessa ja sen lisäksi se toisi meille työtä ympäri suomen. Lainsäädäntö pitää saada valjastetuksi tälle asialle! Toistaiseksi kuitenkin komissio on ollut haluton suosimaan yhtä materiaalia.

Puurakentamisesta puhuttaessa korostetaan usein suuria rakennuskohteita. Nekin on syytä saada puuvoittoisiksi, mutta todella merkittäviä ovat myös omakotirakentamisen suuntaukset. Suomalaisesta pientalorakentamisesta 980 – 90 prosenttia tehdään tällä hetkellä puusta. Siksi energiatehokkuuslainsäädännön kehittyminen on oikeasti puurakentamisen näkökulmasta vaa’ankieliasemassa, jottei puun osuus pientaloissa romahda. Tästä ei juuri ole käyty julkista keskustelua. Myöskin, jos puusta rakentamisena osuuden annetaan tippua, sen kerrannaisvaikutukset uusiutuvan energian tuotantoon ovat selkeät. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että sahojen sivutuotteet pääsevät lähemmäksi hiiltä, josta pitäisi ehdottomasti päästä eroon ja joka käytännössä on raaka-aineena turpeen rinnalla halvimmasta päästä.

Puuta pitäisi suosia siis monesta näkökulmasta. Eikä vähiten siksi, että se vastaa usein myös meidän suomalaisten toiveisiin ja unelmiin omasta kodista. Asumisessa puuta voi suosia monella tavalla, rakenteiden lisäksi esimerkiksi sisustusratkaisuissa. Yhtä kaikki puun käyttö on aina hyvä asia ja siksi voikin sanoa, että meidän suomalaisten unelmat ovat hyvin ympäristöystävällisiä.

Hyvä näyttelyväki,

Minulla oli mahdollisuus vierailla täällä näyttelyalueella maaliskuun puolivälin paikkeilla. silloin jo hankien keskellä sain kattavan kuvan tästä näyttelyalueesta ja erityisesti näyttelyn ideasta. Moni kohde oli jo yllättävän pitkällä, kun taas osa jätti lopullisen luonteensa vielä arvoituksen varaan. Tämä alue on todella viihtyisä ja uskonkin, että mikä tahansa kunkin rakennusratkaisu on ollut, päätös tulla sumaan tänne on ollut oikea. Pari viikkoa sitten uutisissa puhuttiin siitä, että valtioneuvoston kanslia haluaa bruttokansantuotteen rinnalle paremmin kansalaisten hyvinvoinnista ja onnellisuudesta kertovan mittarin. Uskon, että tällaisilla alueilla se mittari saisi huippulukeman. Kaunis luonto ympärillä ja omia unelmia vastaava talo, jossa asua – on helppo uskoa, että siitä on suomalaisten onnellisuus tehty.

Toivovan kaikille mukavaa näyttelypäivää ja itse näyttelylle onnistuneita päiviä täällä Kangasniemellä vielä eteenpäinkin!